Paljon kuulee puhuttavan siitä, miten ”meillä painetaan 110 % lasissa” ja puhuja uskoo ilmeisen aidosti, että oman organisaation voimavarat ovat täydessä käytössä. Moni asia pistää kuitenkin kysymään, mikä on suomalaisten organisaatioiden todellinen tehokkuus? Mikä on inhimillisten voimavarojen todellinen käyttöaste, ja miten tehokkuutta voisi nostaa ilman, että henkilöstö kuormittuu liikaa?
Lapin yliopisto julkaisi 30.9.2013 tutkimuksen, jonka mukaan jopa viidennes suomalaisten työajasta kuluu sähläämiseen. Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Timo Aro on esittänyt tätäkin korkeampia arvioita sähläämisprosentiksi. Myös oma kokemukseni vahvistaa nämä näkemykset. Esimerkiksi vain joka viides strategia toteutuu suunnitellulla tavalla ja muutosten toteuttamisessa näyttää usein olevan ongelmia.
Ehkä meillä on liikaa muutoshankkeita? Esimerkiksi tehokkuudestaan tunnetussa Saksassa on tutkimusten mukaan jopa 30 % vähemmän organisaatiomuutoksia (ja niiden aiheuttamia toiminnan häiriöitä) kuin meillä. Jos yhteistyön hiomiseen ei jatkuvien muutosten keskellä jää aikaa, organisaatio joutuu jatkuvasti toimimaan ns. tutustumisvaiheessa. Tämä heijastuu tuloksiin. Asiantuntijat väittävät myös, että menetämme vuosittain miljardeja työpahoinvoinnin seurauksena.
Se, että organisaatio kykenee tällä hetkellä saavuttamaan asetetut taloudelliset tavoitteet, ei kerro koko totuutta organisaation kapasiteetin käyttöasteesta. Organisaatioissa on yleensä paljon piileviä voimavaroja, joiden hyödyntämisen pohdinta kannattaa aloittaa jo nyt, sillä jo ensi vuonna organisaatioltasi vaaditaan taas lisää. Vai arveletko, että toiminnan tehostamisvaatimukset ovat jo takanapäin? Miten vastaatte jatkuvasti kiristyviin suoritusvaatimuksiin?